Oikein viritetty pakoputkisto on osa optimaalisesti toimivaa kaksitahtimoottoria. Putkisto on moottorikohtainen. Se viritetään toimimaan halutulla kierroslukualueella ja moottorin ominaisuuksilla. Oikeanlainen pakoputkisto parantaa koneen hyötysuhdetta merkittävästi ja parantaa moottorista saatavia tehoja. Putkiston mitoituksella määritetään se, miten moottori käyttäytyy eri kierrosalueilla ja millä kierrosalueella moottori antaa suurimman tehon. Myös käyntiääneen putkistolla on suuri merkitys. Lisää kaksitahtimoottorin toimintaperiaatteesta voi lukea esimerkiksi Wikipediasta. Tämä artikkeli ottaa kantaa erityisesti Radnen 120 cc Raket -moottorilla varustettuihin moottoroituihin valjaisiin, mutta samaa moottori-pakoputki -yhdistelmää käytetään myös muissa moottoroiduissa liitimissä.

Radnen pakoputket

Moottoroitujen liitimien tapauksissa yleisimmin käytetty moottori on Radnen 120 cc Raket. Moottoriin on saatavilla kahdenlaista pakoputkea. Koska moottori on alunperin tarkoitettu moottorisahaa mikroautokäyttöä varten, toimitetaan moottorin mukana pakoputki, joka soveltuu ehkä siihen parhaiten. Radnen alkuperäinen pakoputki sisältää hyvin pienen äänenvaimenninosuuden, jonka vuoksi koneen käyntiääni on kova. Alkuperäisellä pakoputkella on mitattu lentäjän pään kohdalta 110 dB äänenpaine.

Radne tarjoaa moottoriin myös erityisesti riippuliitokäyttöön viritettyä pakoputkea. Se muuttanee moottorin käyttäytymistä siten, että paras vääntö saadaan riippuliitokäytössä kriittisimmällä kierroslukualueella, ns. talla tiskissä. Tämä on olennainen lentoonlähtöjä helpottava tekijä. Lentäjän mukavuuden kannalta suurempi merkitys kuitenkin on tämän viritetyn pakoputkiston mukana olevalla, hyvin tehokkaalla äänenvaimentimella. Se muuttaa koneen käyntiäänen varsin miellyttäväksi ja vaimentaa sitä oleellisesti. Koneen käyntiääni muuttuu kaksitahtimoottorin pärinästä enemmän tasaiseksi lentokonemaiseksi hurinaksi. Pidemmillä lennoilla tämä on erityisen toivottava ilmiö.

Yhteensopivuus potkureiden kanssa

Radnen riippuliitokäyttöön tarkoitettu pakoputkisto on suuremman äänenvaimentimensa vuoksi normaalia putkea pidempi. Tämä voi aiheuttaa ongelmia sellaisten moottoroitujen liitimien tapauksessa, joiden potkuriakseli on alunperin suunniteltu käytettäväksi alkuperäisen, vaimentamattoman pakoputken kanssa. Mosquitot, sekä A-10 että NRG, kärsivät ongelmasta. Ongelma koskee alkuperäistä kiinteälapaista potkuria, joka ei potkurinnavan vuoksi mahdu pyörimään. Potkuri osuu pakoputken ja äänenvaimentajan yhdistävään putkeen. Ratkaisu ongelmaan on käyttää modifioitua potkurinnapaa tai kiinnitystä. Pidemmällä potkurinnavalla varustettua taittuvalapaista potkuria ongelma ei koske.

Huomioitavaa pakoputkistojen kanssa

Moottoroidussa liitimessä käytetty pakoputkisto on verrattain painava ja joutuu alttiiksi tärinälle. Sen kuntoon ja kiinnityksiin on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota jokaisessa lentoonlähtötarkastuksessa, mieluiten myös lennon jälkeen. Varsinainen pakoputki on kiinnitetty moottorilohkossa kiinni olevaan pakokäyrään värinää vaimentavilla jousilla, jotka vaativat myös erityistä huomiota.

Pakoputki on kiinnitetty kolmesta pisteestä, riippumatta siitä, onko kyseessä Radnen alkuperäinen vai viritetty putki. Kiinnityspisteet ovat pakokanavan ympärillä olevat kaksi reikää, moottorilohkon kyljessä oleva kiinnitysruuvi, sekä potkuriakselin ympärille tuleva panta. Kaikki kiinnityspisteet joutuvat rasitukselle ja niiden kuntoa tulee tarkkailla.

Pakoaukon ympärille tulevien kiinnitysruuvien kiinnitykseen on käytetty ainakin kahta tapaa. Vanhemmissa laitteissa pakosarja kiinnittyi moottorilohkoon ”väärinpäin” asennetuilla ruuveilla sekä metallisilla lukkomuttereilla. Kiinnityksessä tarvittiin muodottomaksi väännettyä kuusiokoloavainta, jolla saatiin pidettyä ruuveja kiinni moottorin puolelta, kun samaan aikaan kaksi metallista lukkomutteria kierrettiin ruuvien päihin. Myöhempi versio kiinnityksestä käyttää Radnelta saatavia, erikoisen muotoisia lukkomuttereita, joiden kanssa käytetään normaaleja ruuveja. Vaikka pakosarjan kiinnitys on näin helpompaa, ei se silti varsinaisesti ole liian mukava toimenpide. Ruuvien kuntoa ja kireyttä tulee tarkkailla, ne voivat pyörimään auki. Löysän kiinnityksen tunnistaa pakokanavan ja pakosarjan välistä tursunneesta huomattavasta öljymäärästä. Pakosarja irroitettaessa tulee muistaa, että tiiviste, joka tiivistää pakosarjan pakokanavan aukkoa vasten, on kertakäyttöinen. Uusia tiivisteitä saa Radnelta tai paikallisesta mikroautoilijoita palvelevasta vauhtikaupasta.

Pakokäyrän toinen kiinnityspiste on moottorilohkon kyljessä oleva ruuvinreikä. Käyrä kiinnittyy siihen kartiomaisella ruuvilla. Kartiomainen muoto auttaa ruuvia pysymään kireällä, samaan tapaan kuin auton vanteen ruuvit. Moottorin aiheuttama tärinä on kuitenkin verrattain kovaa, ja tämä ruuvi on hyvä varmistaa myös kierrelukitteella.

Kolmas kiinnityspiste pakoputkistolla on potkuriakselin ympärille tuleva kannake. Tämä löytyy käytännössä jokaisesta Radnea käyttävästä liitimestä ja on kiinnityksen ehkä heikoin lenkki. Yleisimmin käytössä on vain yksinkertainen akselin ympärille tuleva panta, jossa pakoputki roikkuu, tavalla tai toisella kiinnitettynä. Yhtä oikeaa kiinnitystapaa en osaa kertoa, kuvan mukainen kiinnitys on toiminut itselläni reilun sadan tunnin ajan. Kiinnityksen kuntoa tulee kuitenkin tarkkailla, sillä on mahdollista että panta väsyy poikki. Tämän jälkeen pakoputki on vain kolmen jousen varassa, jotka eivät pelkästään ole enää luotettava kiinnitys. Tämän vuoksi pakoputken kiinnitys on erittäin suositeltava varmistaa.

Pakoputken kiinnityksen varmistaminen

Koska pakoputkiston kiinnitys on verrattain kovalla rasituksella lennon aikana, on sen kiinnitys perusteltua varmistaa. Putken putoaminen tai heilahtaminen potkuriin aiheuttaa katastrofin jonka seurauksia en halua edes ajatella. Onneksi kiinnityksen varmistaminen on kuitenkin helppoa. Varmistamiseen voi käyttää esimerkiksi vaijeria. 1-2 mm vaijeri on hyvä kiinnittää pakoputken ympärille niin, että putki pysyisi pelkästään vaijerin varassa kiinni osumatta potkuriin. Myös mahdollisen äänenvaimentimen kiinnitys on hyvä varmistaa. Vaijerin toinen pää kiinnitetään johonkin kohtaan laitteen runkoa. Vaijerin kiinnityksessä on hyvä käyttää puristettavia holkkeja.

Kuva on Mosquito NRG:n viritetyn pakoputken varmistuksesta. Vaijerilenkki on kiinnitetty niin, että pakoputki pysyisi pelkästään sen ja kiinnitysjousien varassa putoamatta tai heilahtamatta potkuriin. Vaijerin toinen pää on kiinni silmukkaruuvissa, johon valjaiden koivet taaksepäin vetävä kuminaru kiinnittyy.

Kiinnitysjouset

Moottorin pakoputkeen kohdistuvan tärinän vaimentamiseksi on itse pakoputki äänenvaimentimineen kiinnitetty pakosarjaan jousilla. Jouset kiristävät pakoputken liitoksen tiiviisti pakosarjaa vasten, mahdollistaen samalla sen liikkumisen. Ne eivät kuitenkaan tärinän vuoksi kestä ikuisesti, vaan menevät ennen pitkää poikki. Jännityksessä ollut katkennut jousenkappale lentää komeassa kaaressa potkurin läpi ja tekee siihen mahtavan vekin.

Koska tärinä ja värähtelyt kuormittavat jousia eniten, on niiden käyttöiän pidentämiseen helppo keino. Jousien värähtelyjä voi vaimentaa tursuttamalla kuumankestosilikonista palon jousen päälle. Yksinkertainen keino moninkertaistaa jousen käyttöiän. Se ei silti korvaa jousen varmistamista. Jousen varmistamiseen kannattaa käyttää sen läpi vedettyä varmistuslankaparia, joka kiinnitttyy pakoputkessa oleviin jousen kiinnityskorvakkeisiin. Varmistuslangan tulee olla löysällä, sillä muuten tärinä kuluttaa sen poikki ennen jousta. Jousien ja varmistuslankojen kunto tulee tarkastaa ennen jokaista lentoa.