Mittarit

Kevyen lentolaitteen instrumenttivarustus on niin ikään kevyt. Keveys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lentäjän saaman tiedon määrä olisi riittämätön. Vaikka lennon kannalta ainoat välttämättömät mittarit ovat lainsäädännön puitteissakin pakollinen korkeusmittari sekä pystynopeutta ja sen muutosta näyttävä variometri, moni lentäjä varustelee liitimensä mielellään monipuolisemmalla mittarivarustuksella. Satelliittipaikantimien käyttö on nykyään hyvin yleistä.

Riippuliidossa käytettäviä mittareita valmistaa muutama yritys, joista Suomessa tunnetuimmat ovat Bräuniger ja Flytec. Koska mittareihin kohdistuu kokorajoitukset, ovat ne täysin digitaalisia. Perinteisistä lentomittareista poiketen liikkuvia osia ei ole. Vaikka riippuliitimiltä ei edellytetä mittareiden kalibrointia ja testausta, ns. aneroidikoetta, on mittarit todettu erittäin tarkoiksi, jopa tarkemmiksi mitä perinteiset mittarit joita lentokoneisiin on ruuvattu. Mittarit kiinnitetään yleisimmin riippuliitimen sivuputkeen jossa ne ovat lentäjän saatavilla.

Oikeanpuoleinen laite on Bräunigerin variometri-korkeusmittari. Laite kertoo korkeuden, pystynopeuden sekä graafisena esityksenä että numerona, ilmanopeuden, kellonajan, lämpötilan sekä lentoajan. Korkeusmittariin voi asettaa kaksi eri ”korkeusreferenssiä”: siihen voi lentokoneen mittarin tavoin määrittää vallitsevan paineasetuksen (QNH), tai määrittää korkeuden nollakohdaksi kentän pinnan (QFE). Itse käytän yleisimmin QFE:tä korkeuden määrittämiseen. Laitteen yksiköt ovat niinikään vaihdettavissa metrisistä imperiaalisiksi.

Vasemmanpuoleinen laite on muutaman vuoden takainen kämmentietokone, Palm Tungsten T5. Tungsten ajaa alunperin purjelentokäyttöön tarkoitettua SoaringPilot -ohjelmaa. Soaringpilot sisältää tietokannan Suomen ilmatila-alueista ja osaa ilmoittaa kun ilmatila-alueen rajat saavutetaan toimenpiteitä varten. Soaringpilot näyttää ilmatila-alueet liikkuvan karttapohjan päällä, joka helpottaa navigointia. Ohjelma sisältää myös lukuisia erilaisia laskureita liitomatkan ja määrämaaliin vaadittavan korkeuden arvioimiseksi. Ohjelma arpoo myös tuulen suunnan sen perusteella, miten se arvelee, että liidin on mennyt tuulen mukana, näyttää maanopeuden ja toimii myös kompassina. SoaringPilot tallentaa lentoreitin, lennon keston ja korkeusdatan, joiden avulla lentoa voidaan tarkastella korkeuskäyrän, numeerisen tiedon sekä GPS-trackin avulla.

Kaikkein vasemmanpuoleisin mokkula on bluetoothilla toimiva GPS-paikannin, josta kämmenmikro saa GPS-datan.

Moottorinvalvontamittarit ovat yleensä vähäiset tai olemattomat. Yleisimmin käytetään vain pelkkää kierrosluku- ja käyntiaikamittaria. Sisäisellä polttoainetankilla varustetut laitteet, kuten Mosquito NRG, voivat sisältää polttoainemittarin, käytännössä valjaisiin lentäjän näkökenttään kiinnitetyn punaisen led-valon. Moottoroiduissa liitimissä yleisimmin käytetyt moottorit ovat varsin helppokäyttöisiä ja eivät ole arkoja käytölle. Tarvetta ultrakevyissä lentokoneissa oleville sylinterinpään- ja pakokaasun lämpötilan mittareille ei juurikaan ole.