Lentoharrastus tarjoaa mahdollisuuden nähdä ympäristön kokonaan uudesta näkökulmasta. Koska kahta samanlaista lentopäivää harvoin tulee, on valokuvaaminen on hyvä keino tallentaa lajin parissa vietetyt hienot hetket. Digitaalivalokuvaus on oma taiteenlajinsa ja aihepiirin laajuuden vuoksi tämä artikkeli ottaa kantaa vain siihen, mitä erityispiirteitä kameran käyttö riippuliitimessä tuo mukaan.

Kameran valinta: Pokkari, kompakti, järkkäri.. vai jotain ihan muuta?

Normaalista valokuvausharrastuksesta poiketen lentokameran tulee olla mahdollisimman yksinkertainen käyttää. Kameraa tulee olla mahdollista käyttää käsineet kädessä ja visiirillä tai suojalaseilla varustettu kypärä päässä. Kamera ei saa vaatia liikaa huomiota, sillä itse lentäminen vaatii sitä verrattain paljon. Kamerasta luopuminen tulee olla mahdollista myös välittömästi, kun ohjaaminen vaatii kahden käden käyttöä. Kannattaa myös huomioida, että liitimeen ripustettu kamera on altis heilutteluille ja kolhuille.

Yleisiä lentokäytössä olevalta kameralta toivottuja ominaisuuksia ovat helppokäyttöisyys, pieni koko ja keveys, yksinkertainen rakenne (ei liikkuvia ja kääntyviä näyttöjä tai muita ulokkeita), laadukas valovoimainen optiikka, kuvausominaisuudet aina laajakulmasta lähikuvaan ja toimivat automaattiset kuvausohjelmat. Optinen kuvanvakautus on myös lentolaitteen liikehdinnän vuoksi käytännössä pakollinen ominaisuus. Suuri osa markkinoilla olevista edullisistakin pokkari- ja kompaktikameroista täyttää kriteerit ja soveltuu hyvin lentokäyttöön.

Pokkarit

Pokkarikameran etuja ovat keveys ja helppokäyttöisyys. Kuvien ottaminen tapahtuu yleensä automaattitoiminnolla laukaisinta painamalla. Kameran säätöihin tarvitsee harvoin puuttua. Pokkari on edullinen, pienikokoinen ja kevyt. Pieni koko ja keveys tekevät siitä helpon kiinnittää ja käsitellä lennon aikana. Kameran kiinnityksen ei tarvitse kestää niin paljoa kuin raskaampien kameroiden tapauksessa. Pokkarit kuitenkin häviävät optiikkansa valovoimassa, joka tarkasta kennosta huolimatta tekee epäotollisissa valaistusolosuhteissa kuvaamisen hankalaksi. Pienikokoinen optiikka rajoittaa myös zoom-ominaisuuksia.

Kompaktikamerat

Kompaktikamerat ovat pokkareita monipuolisempia ja tarjoavat monipuolisemman ja laadukkaimman optiikan. Osa kompaktikameroista on varustettu pitkällä zoomilla, joka on toivottava ominaisuus. Käytännössä heiluvasta lentolaitteesta kuvaaminen ns. pitkällä putkella johtaa usein hyvästäkin optisesta kuvanvakautuksesta huolimatta tärähtäneisiin kuviin. Monipuolisemmat kuvaussäädöt antavat valinnanvaraa eri kuvausolosuhteisiin ja suuri optiikka tarjoaa valovoimaa hankalampiinkin valaistusolosuhteisiin. Kompaktikamerat ovat joustavien optiikoidensa ohella usein automaattitilassaan riittävän yksinkertaisia käyttää lentämisen ohessa, jonka vuoksi ne soveltuvat lentokäyttöön erinomaisesti.

Järjestelmäkamerat

Järjestelmäkamerat tarjoavat laadukkaaseen optiikkaan yhdistettynä kiistatta parhaan kuvanlaadun. Vaihdettava optiikka mahdollistaa valokuvaamisen erilaisissa olosuhteissa ja tilanteissa. Järjestelmäkameroiden heikkous on kuitenkin niiden suuri koko ja paino. Kamerat voivat vaatia myös käyttäjältään enemmän huomiota. Verrattain arvokkaan, mekaanista toiminnallisuutta sisältävän herkän digitaalisen järjestelmäkameran altistaminen tärinöille ja kolhuille ei välttämättä ole kannattavaa. Pelkästään optisen etsimen käyttö lennon aikana ei käytännössä onnistu. Järjestelmäkameroista suosittelisin itse peilittömien, pienempien kameroiden käyttöä joissa optinen etsin on korvattu nestekidenäytöllä.

Urheilukäyttöön tarkoitetut kamerat

Perinteisempien kameroiden rinnalle on viime vuosina tullut markkinoille urheilukäyttöön varta vasten tehtyjä kameroita. Näitä yhdistää yleensä pieni koko, keveys, näyttöjen ja tarkkojen etsimien puute sekä toiminnan täysautomaattisuus. Merkkejä ja malleja on useita erilaisia, mutta useimmiten kameroissa käytetään samoja Ambarellan valmistamia piirisarjoja ja samoja kuvasensoreita. Esimerkiksi suosittujen GoPro -kameroiden kanssa sisuskaluiltaan identtisiä laitteita saa murto-osahintaan kiinalaisista webbikaupoista. SJ4000- ja Xiaomi -kameroista löytyy sama Ambarella A7 -piirisarja ja kuvasensori, kuin kalliimmista GoPro 3 -kameroista.

Kameran kiinnitys

Kameran kiinnityspaikkoja siivessä on useita. Perinteinen kamera on helpoin kiinnittää sivuputkeen. Kiinnityksessä käytän itse Bräunigerin variometrin kiinnitysjalkaa, johon olen kiinnittänyt M6 -ruuvin kameran pohjassa olevaa kierrettä varten. Kierre kameran pohjassa ei tarkalleenottaen ole metrinen 6 mm ruuvi vaan tuumakokoinen vastaava, mutta M6 on riittävän lähellä oikeaa ja on toiminut ainakin omissa kameroissani.

Kameran kiinnitystä sivuputkeen puoltaa myös se, että tällöin kamerasta voi päästää irti minä hetkenä hyvänsä. On tilanteita, jolloin ohjaus kaksin käsin on välttämätöntä. Kiinnitys tulee olla niin tukeva, että se kestää käsittelyä ja kameran painon muutaman G:n kiihtyvyyden alaisena. Mikäli kamera painaisi kilon ja lentäjä kaartaisi neljän G:n kiihtyvyydellä, painaa kamera tällöin jo neljä kiloa. Kameran kiinnitys on myös hyvä varmistaa. Itse käytän kameran hihnan kiinnityslenkkiin sijoitettua kuminauhaa, jonka toinen pää on liitimen sivuputkessa kiinni. Mikäli kameran kiinnitysjalka särkyy tai pettää, ei kamera putoa alas.

Kamera ja sen käyttö eivät saa kuitenkaan missään olosuhteissa haitata itse lentosuoritusta tai turvallisuutta. Kamerasta tulee olla mahdollista irroittaa ote minä hetkenä hyvänsä.

Kuvankäsittely

Kuvat eivät välttämättä ole parhaimmillaan suoraan kamerasta tultuna. Jotta kuvista saa parhaan loiston irti, on niiden jälkikäsittely usein tarpeen. Yleisin toimenpide kuvan rajaamisen ohella on väreihin vaikuttavan histogrammin korjaaminen niin, että se täyttää koko valoisuusalueen. Histogrammi näyttää eri kirkkauden omaavien pisteiden määrän pylväskaaviona.Ilmasta otetut kuvat ovat usein sävyltään harmaavoittoisia. Histogrammi näyttää tällöin siltä, että valoisuusalueen keskellä on yksittäinen kukkula ja käyrän reunat ovat tyhjillään. Tavoitteena on parhaan dynamiikan saavuttamiseksi saada histogrammi kattamaan suuri osa koko valoisuusalueesta. Histogrammikäyrän korjaaminen palauttaa usein latteanharmaan värimaailman sisältäviin kuviin dynamiikan ja sen myötä kirkkaat värisävyt ja saa kuvan näyttämään aidommalta.

Histogrammin muuttaminen on yksisuuntainen toimenpide. Sen avulla on mahdollista ”polttaa puhki” kuvan vaaleat alueet ja muuttaa tummat alueet kokonaan mustiksi vailla sävyeroja. Kerran hukattua informaatiota ei saada enää takaisin. Sen vuoksi värien säädöt tulisi tehdä verrattain maltillisesti. Jälkimmäinen esimerkkikuva on tarkoituksella hieman ylikorostettu.