A-10 oli Mosquiton ensimmäinen malli, joka säilyi tuotannossa lähes koko 90-luvun ajan. Valjaita myytiin aluksi Radnen 100 kuutiosenttimetrin Raket -moottorilla joka tuotti noin 10 hevosvoimaa. Myöhemmissä malleissa moottori oli vaihtunut 14 hp tuottavaan 120 cc Raket -moottoriin. Lisääntyneellä teholla on suurin merkitys lentoonlähdössä, jota määrällisesti pieni mutta prosentuaalisesti suuri tehonlisäys helpottaa merkittävästi.
A-10 rakentuu ns. Keller -tyyppisten pussivaljaiden ympärille. Laitteen tekniikka on kiinnitetty valjaisiin alumiinisen putkirakenteisen rungon avulla. Putkirunkoon on kiinnitetty moottoripukkia tukeva rakenne, joka on hitsattu kasaan ohuesta alumiinilevystä. Ohuesta rakenteestaan ja keveydestään huolimatta rakenne on todella jämäkkä. Moottoripukki ja alennusvaihde on yhtenäinen kokonaisuus ja se kiinnittyy alumiinilevy-rakenteeseen kahden vaimenninkumin avulla.
Moottoripukkia ja alennusvaihdetta onsellaisenaan käytetty myös Mosquito NRG:ssä ja osat ovat keskenään vaihtokelpoiset.
Kuvassa vasemmalla on A-10:n moottori ja voimansiirto, oikealla NRG:n. Käytännössä identtiset.
A-10 ei sisällä kiinteää polttoainetankkia ja laitteen paino lentokuntoisena on noin 25 kilogrammaa. Polttoainetankki kiinnitetään siiven sivuputkeen. Sen merkitys siiven painopisteeseen on olematon ja vaikka siipi näyttää hyvin epätasapainoiselta tankin kanssa, se ei käytännössä sitä ole.
Vaikka A-10 on mukava ja toimiva konstruktio, oli siinä vielä kuitenkin parantamisen varaa. A-10 on lyhyt. Laitteen lyhyys merkitsee sitä, että potkuri on maakäsittelyssä varsin lähellä siiven takareunaa. Vaikka lennon aikana potkurin osuminen siipeen ei ole mahdollista, on maakäsittelyssä erittäin helppo saada siiven takareuna koskettamaan pyörivää potkuria. Tämä koskee erityisesti siipiä, jotka ovat ”leveitä”, useimmat koulutusliitimet kuten Target, ovat tällaisia. Seurauksena on vaurioitunut potkuri ja siipi. Lyhentämällä lähinnä potkuria olevia lattoja, voi saada vähän lisää pelivaraa, mutta tämä on silti asia joka tulee tiedostaa ja varoa. AeroSport suositteli käytettäväksi valjaiden liikettä rajoittavia naruja kiinnitettynä siiven poikkiputken liitoksiin. Mikäli rajoitinnaruja käyttää, tulee niihin kiinnittää erityistä huomiota lentoonlähtötarkastuksessa.
Valjaiden ergonomia on parasta mitä Keller-tyyppiset valjaat voivat tarjota. Vaikka ne ovat mukavat ja niiden kanssa pärjää, häviävät ne mukavuudessa NRG:n runkovaljaille. Valjaat ovat mallia one-size-somewhat-fits-almost-all. Toisaalta A-10:n valjaat antavat lentäjälle enemmän mahdollisuuksia liikkua kuin kehoa tukevat runkovaljaat. Polttoaineen määrän tarkkailu, taaksepäin katsominen jne. on helpompaa. Valjaiden päällepukeminen on hankalampaa mitä edestä aukeavilla runkovaljailla ja käytännössä onnistuu parhaiten kun valjaat ovat kiinni siivessä. Siipi tulee olla ankkuroituna maahan toimituksen ajan tavalla tai toisella.
Valjaissa käytetty kangas on todella laadukasta, paksua ja kestää erittäin hyvin kulutusta. Kuluvia pisteitä valjaissa on ripustuslenkin alareunassa oleva päällikangas joka ei kanna kuormaa sekä valjaiden takaosa. Valjaiden takaosa kuluu, mikäli sen onnistuu polkaisemaan keskipakoiskytkimeen. Tämä edellyttää tosin sitä että valjaiden koko on säädetty jokseenkin pieleen. Mikäli valjaiden alumiinirungon etuosassa olevien hallintalaitteiden kiinnitysruuvit ovat huolimattomasti kiinnitetyt, voivat ne myös hangata kangasta.
Hallintalaitteet ovat yksinkertaisia ja verrattain toimintavarmoja mutta karuja. Käsikaasukahva on polkupyörän vaihdevipu. Alkuperäinen suussa lentoonlähdön ajan pidettävä kaasukahva on suuri pyykkipoika tai ainakin sitä kovasti muistuttava kapistus. Käsikaasun ja suukaasun vaijerit menee valjaiden runkoputkien vieressä ja yhdistyvät kaasuttimen kaasuvivulla olevaan pieneen messinkiholkkiin. Vaijerit puristettuine päineen kulkevat holkissa olevien kahden reijän läpi ja kumpi vaijeri onkaan kireämmällä, se säätää tehon. Messinkiholkkiin on juotettu tappi, joka kiinnittyy kaasuvipuun. Se rasittuu tärinästä ja katkeaa ennenpitkää. Tappi kannattaa korvata esimerkiksi ruostumattomasta teräksestä valmistetulla saksisokalla jota kannattaa vaihdella säännöllisesti tai korvata koko messinkiholkki kestävämmällä rakenteella. A-10:n kaasuvaijerit ovat messinkiholkin vuoksi suhteellisen alttiit takertelulle ja niiden toimivuus on tärkeä tarkastaa ennen lentoa.
Puutteistaan huolimatta A-10 on nautinnollinen laite lentää. Laitetta ei enää valmisteta, mutta niitä on käytettynä saatavilla. Käypä hinta laitteella on 1000 eurosta enimmillään 2500 euroon.