Kelit todella suosivat alkuviikkoa: jo kolmas lentopäivä peräjälkeen. Ei hullumpi alkuviikko! Pyörittiin Hapin kanssa ympäri Lappeenrantaa enemmän ja vähemmän tiiviissä muodostelmassa. Hapi ehti olla jo jokusen tovin tälläkin kertaa ilmassa ennenkuin sain itseni hilattua ylös, mutta aikamme Lappeenrannan päällä pyörittyämme saatiin kuningasajatus käydä kokeilemassa miltä teollisesti tuotettu, heavy duty industrial grade -termiikki (vain ammattikäyttöön) tuntuu.
Läheisen paperitehtaan suuri savupiippu työntää pihalle tympeän hajuisen höyryn ohella myös lämmintä ilmaa joka kuuleman mukaan kannattelee testatusti ainakin purjekoneita. Siispä kokeilemaan kantaako se kahta moottoroitua riippuliidintä. Pahalle haisevaa piippua lähestyin ovelasti sivutuulen puolelta, savujen yläpuolelta ja muutaman sadan metrin korkeudella piipusta nouseva lämmin ilma tuntui kannattelevan liidintä hieman, siitäkin huolimatta että matkaa piipun huippuun oli useita satoja metrejä. Savujen yläpuolella oleminen takasi myös sen, ettei varsin tympeän hajuiseta ja tiettävästi ei liian terveellisestäkään katkua tarvinnut haistella.
Aikamme pyörittyämme Hapi suuntasi kohti kenttää ja itse kävin pyörähtämässä vielä Mustolan sulun päällä. Verrattain voimakas idästä puhaltanut tuuli piti huolen, että pysyttelin lähellä kenttää. Vajaan parin tunnin lennon jälkeen laskuun ja perinteiseen malliin saunaan. Kolme päivää lentämistä alkoi tuntua kropassa: lennon jälkeen niskat oli siinä määrin jumissa että sauna ja kylmägeeli tuli enemmän kuin tarpeeseen. Ehkä lienee viisainta pitää nyt pari välipäivää.. mutta niskan jumituksen kestää kun sen eteen on ollut kyllä melkoisen hauskaa! 😉
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.